Lukuvuoden ensimmäinen työ oli tehdä johonkin Suomen vuosikymmeneen liittyvä infopaketti ja aikakautta henkivä työ.
Koska aiemmat työni ovat olleet muinaisajanhenkeen sopivia koruja, pyrin luomaan selkeää linkkiä 40-luvun Suomeen materiaaleilla ja käyttötavalla.
Suunnittelu- ja kokeilutyö oli ehkä jopa liian pitkä ja raskas tie. Ideoita oli paljon, mutta oma osaaminen oli vielä haussa.
En kuitenkaan saanut alkuperäisistä suunnitelmista mieleistäni, sillä työn tekeminen olisi ollut kokeilua kokeilun perään. Kun näin oli käynyt monta kertaa, pysähdyin miettimään omaa osaamistani. Missä olin hyvä? Mikä olisi todella se oma juttu?
Silloin se iski, olin tehnyt jo aivan opintojeni alussa metallipajalla messinkilevystä riipuksen sahaamalla siihen kuviota, ja muistin, että olin halunnut kokeilla sitä uudestaan. Olen myös koulun ulkopuolella tehnyt keraamisia pisaranmuotoisia riipuksia paljon, joten lopulta kaikki vaan napsahti.
Lopulta tein työni sahaamalla messinkilevystä pisaranmuotoiset kappaleet. Alkuperäisiä suunnitelmia en kuitenkaan heittänyt aivan hukkaan vaan jatkoin samaa niinsanottua päällekkäisyyttä lopullisessa työssäni.
Tässä yksi korun kappaleista sahausvaiheessa.
Koru on siis sahattu messinkilevystä ja kuparilangasta, ja muotoiltu näyttämään massiiviselta ja näyttävältä, kuitenkaan käyttämättä juurikaan materiaalia.
Lopullinen työ